Niin se aika vain aina tuntuu hurahtavan ohitse. Nyt on jo perjantai, maanantaina sain tietää papastani ja nyt vanhemmat ovat olleet keskiviikosta asti Iskelmäfestareilla. Soittojen perusteella heillä on ainakin hauskaa ollut, mistä olen enemmän kuin tyytyväinen. He ansaitsevat hieman kahden keskeisiä reissuja, vapaata meistä lapsista ja ennen kaikkea hauskanpitoa. Samalla olen saanut mahdollisuuden ottaa vähän vastuuta ja hoidella nuorempia sisaruksiani yhdessä isän enon ja hänen vaimonsa kanssa. Mutta mitä suotta miettiä nyt mennyttä liikaa. Nyt voisi keskittyä enemmän tulevaan ja nykyhetkeen, joista molemmat ovat nyt ajankohtaisempia kuin mennyt. Huomenna suunnitelmiin kuuluu leipomisurakka kääretortun ja raparperipiirakan muodossa, mutta mahdollisesti suunnitelmat saattavat muuttua. Haluan taas yllättää vanhemmat, jahka he palaavat reissustaan ja ilahduttaa mummua, jos hän saapuu vahtimaan meitä.
Tänään tuli kuvailtua ulkona kaupassa käynnin jälkeen. Viime päivinä olen käynyt varmaan joka päivä paikallisessa S-marketissa ja pian jokainen sen kaupan myyjä tuntee minut nimeltä - vaikkei se paljoa vaadikaan, kun pienehkö kylä. Mutta kotiin tullessa ilmaantuikin naapurin koira pihamaaltaan ja päästin Remun vapaaksi peuhaamaan. Mikäs sen parempaa kuin antaa kahden vuoden ikäisen koiran peuhata vapaasti sydämensä kyllyydestä? Hain nopeasti sisältä kameran ja päätin napata muutaman kuvan. Tosin kun musta koira juoksentelee talon varjossa, eivät kuvat aina ole niitä parhaimpia. Naapurin koiran painuttua sisälle otin puutarhaletkun käteen. Remu sai luvan päätyä kylvyn puolelle ja kas kummaa, yleensä pelkurivauvamme saatiinkin suihkutettua märäksi. Loppujen lopuksi taisi koira nauttia siitä enemmän kuin suihkuttajat. Tässä onkin tämän päivän kuvasatoa sateenkaarta myöten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti